28. lokakuuta 2013

Vesimarmorointia

Se onnistui! Osasin! Jess!!!!!

Vesimarmorointi on nyt tekniikkana edes jotenkin hallussa. Tätä ennen se oli se kamala hirviö, jonka halusin oppia, mutta kärsivällisyys ei riittänyt perehtymään asiaan kunnolla. Vaikka en kyllä perehtynyt asiaan vieläkään kovin hyvin, kunhan vähän vilkaisin. 

Pitkään olen jo ihastellut muiden onnistuneita vesimarmorointeja ja kahdehtinut, kun en itse osaa. Kerran yritin tätä ennen, mutta kärsivällisyys ei sillä istumalla riittänyt kuin kahteen kynteen. Muistan, että ensimmäinen kynsi epäonnistui totaalisen pahasti ja toiselle ei käynyt sen paremmin. Vesimarmorointi jäi sillä kertaa siihen ja kynnys yrittää uudelleen on ollut lievästi sanottuna korkea. 

Olen aika pitkälti sitä sorttia, jonka mielestä kaiken pitäisi onnistua ensi yrittämällä täydellisesti. Ja tietenkin ilman, että asiaa harjoittelee yhtään. Eihän se nyt vain sovi, etten jotakin osaa heti. Useamman kuukauden onnistuneesta marmoroinnista haaveiltuani päätin viimein tarttua härkää sarvista ja yrittää uudelleen. Tällä kertaa tosin päätin, että hieman ensin googlettelen ja vertailen eri tutoja aiheesta. No eihän se nyt ihan niin mennyt. Päädyin lukemaan peräti kaksi tutoa silmäillen molempien sisällöistä reilusti alle puolet.... Tutoja silmäillessäni kuitenkin tajusin, että miksi epäonnistuin niin totaalisesti viime kerralla. Ja nyt kun tämä asia selvisi, totesin että kaiken muun voin opetella itse kokeilemalla lukemisen sijaan. Note to self: huoneenlämpöinen ja kädenlämpöinen vesi eivät ole sama asia..... Hupsista! Tästä voi varmasti taas syyttää lukihäiriötäni, ovathan sanat melkein samanlaiset ja luetunymmärtämisessäni ei ole mitään vikaa?

Viime kerrasta viisastuneena en laskenut hanasta kädenlämpöistä vettä. Lisäksi otin veden seisomaan siksi aikaa, kun aloin valitsemaan lakkoja. Koska lakka-armeijan tutkiminen vie hetken (miksi en vieläkään ole hankkinut swatch-tikkuja elämää helpottamaan?), vesi ehti tasaantua huoneenlämpöiseksi oikein hyvin. Tiesin heti, että haluan ydistää väreinä ruskean ja turkoosin.  Sitten vain penkomaan sekaisin olevaa lakkalaatikkoani, jossa järjestys ei pysy yllä edes yhden lakkaus operaation ajan. Ennen kuin poistin edelliset lakkaukseni, päätin harjoitella marmorointia vanhojen lakkausten päälle. Ikuisena optimistina olin valmistautunut totaaliseen epäonnistumiseen ja mietin jo vaihtoehtoisia lakkauksia. Ensimmäisen kynnen marmoroituani totesin, ettei turkoosi näy riittävän hyvin. Yllättäen marmorointi kuitenkin onnistui vastoin kaikkia odotuksiani. Päätin siis poistaa vanhat lakat ja aloittaa vesimarmoroinnin, jonka tarkoitus oli jäädä kynsille.




Ensimmäiseksi lakkasin kynteni Lumene Natural Coden Base & Top Coatilla (sävy 1), jonka jälkeen teippasin ihoteipillä oikeasta kädestä sormeni hyvinkin tarkasti. Sitten yritin marmorointia kahdella eri sävyisellä ruskealla ja yhdellä turkoosilla lakalla (nyt tosin kokeilin enemmän vihertävää kuin turkoosia). Ensimmäisenä kyntenä oli oikean käden peukalo, mutta huomasin marmoroinnin jäävän hieman haileaksi. Tästä johtuen poistin peukalon kynnestä kynsilakat. Päätin myös vaihtaa ruskeita lakkoja, jotta marmorointi mahdollisesti näkyisi paremmin. Tähän mennessä olin siis vaihtanut kaikki kolme käyttämääni kynsilakkaa!




Nyt levitin aluslakan päälle kaksi kerrosta Lumene Gloss & Care kynsilakkaa (22 Tomorrow - Alku huomiseen). Värilakkaa laitoin, jotta marmoroinnit eivät enää jäisi niin haileiksi että oma kynteni kuultaa läpi. Marmoroinnissa käytin Golden Rosea (81), Lumene Gloss & Carea (39 Rainy streets - Sateiset kadut) ja Flormaria (441). Marmoroinnin kuviot tein coctailtikulla. Päällyslakkana käytin samaa kuin aluslakkana eli Natural Codea (1). Kun oikea käteni kynnet olivat valmiit, siistin mahdolliset iholle menneet lakat. Tämän jälkeen teippasin vasemmasta kädestäni sormet yhtä huolellisesti kuin aiemmin oikeasta.





Marmoroinnin valmistuttua aloin miettiä koristelisinko kynsiä vielä jotenkin ja kaivelin laatikostani erilaisia strasseja ja niittejä sekä mallailin niitä kynsilleni. Päädyin lisäämään koristeeksi strasseja ja muutaman niitin. Keskisormissani on kaksi pyöreää, kirkasta strassia ja yksi pyöreä, hopeinen niitti. Etusormissa ja nimettömissä on kaksi kirkasta strassia ja peukaloissa ja pikkurilleissä on yksi kirkas strassi. Strassit ja niitit on kiinnitetty märkään päällyslakka kerrokseen. Lakan kuivuttua levitin strassien ja niittien päälle vielä toisen kerroksen päällyslakkaa. Nyt en kuitenkaan ole enää täysin varma siitä, että pidinkö kynsistäni enemmän ilman koristeita vai pidänkö niistä enemmän koristeltuina. 


Harvemmin kuvatuksi tulevaa vasenta kättä.


Katsoessani kynsiäni tiedän tarvitsevani vielä erittäin paljon harjoitusta, mutta alku se on tämäkin. Onneksi ei käynyt niin kuin pelkäsin eli etten opi koskaan vesimarmorointia tai jos oppisin, se vaatisi vähintään viitisenkymmentä eri toisto kertaa ja jokaisella kerralla useamman kynnen kanssa harjoittelua. Siksi olenkin tyytyväinen lopputulokseen. Olinhan myös varautunut täydelliseen katastrofiin, hermojen menettämiseen ja siihen, että joutuisin vesimarmorointia opettelemaan pelkästään tällä kerralla paaaaaaaaaaaaaaaljon kauemmin kuin muutaman minuutin. Haaveena on oppia tekemään jotain hienoja kuviointeja marmoroinnilla. Tällä hetkellä tyydyn kuitenkin näihin epämääräisiin kiehkuroihin ja jätän selkeiden kuvioiden tekemisen niille, jotka sen osaavat.


Oikean käden kynnet.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti