28. huhtikuuta 2014

Murphyn laki

Jos jokin voi mennä pieleen, menee pieleen. 
Ja tällä kerralla en puhu kynsistä, vaikka silläkin saralla on viime aikoina sattunut ja tapahtunut enemmän kuin pitkään aikaan yhteensä. Nyt puhun siitä, että mulla oli tänään tutkimus- ja kehittämismenetelmien tentti, jossa sai olla kirjat mukana. Muuten ihan kiva, mutta huomasin perjantaina yhden kolmesta kirjasta olevan noin 350 kilometrin päässä vanhempieni luona... Olin siis pääsiäisen aikaan viikon verran vanhempieni riesana ja soitettuani äidille pari päivää kotiutumisen jälkeen, hän kertoi huomanneensa tenttikirjani majailevan pianon päällä. Mun lukuseurana pääsiäisen aikaan toimi pikkusiskon koirat, jotka olivat sitä mieltä, että turhaan luen. Millon seisottiin kirjan päällä, millon tultiin halimaan kirjan ali ja millon mitäkin. Todiste alla, en vain ehtinyt kuvaamaan kun pentu makasi kirjan päällä ja vanha herra seisoi samaisen kirjan päällä. Ihmeellisen tilava kirja.

"Et sä mihinkään tenttiin taho lukea, joten voin ihan hyvin seisoo tässä
kirjan päällä."

Onneksi aurinko alkoi paistaa risukasaankin, kun huomasin, että Lepuskin Laureassa oli perjantai-iltapäivänä jäljellä yksi nide kyseistä tenttikirjan uudempaa painosta. Vanhempia (ja tenttiin kelvollisia) oli useampia. Äkkiä bussiin ja hakemaan kyseinen opus itselle, ennen kuin joku muu ehtii sen viedä. Ehdin! Sen jälkeen päivä olikin nousujohteista tenttikirjan suhteen. Sain nimittäin ensin luokkakaveriltani tarjouksen, että saan lainata hänellä olevaa vanhempaa painosta tentissä (hänellä on lainassa molemmat painokset). Sitten vielä sain Savonlinnasta viestin, että tenttikirja olisi saattanut voida lauantaina matkata ystäväni kyydillä Helsinkiin, jos hän sen vain jostain saa haettua. Parhautta ♥ Loppujen lopuksi päädyin siihen, että kirja saa toistaiseksi majailla vanhemmillani  joko siihen saakka, kunnes Vantaalla asuva tätini vapun aikaan menee käymään heillä tai kunnes itse menen toukokuussa serkun rippijuhliin. Tentistä itsestään ei sitten tarvitsekaan sen enempää sanoa, kuin että onneksi se on ohi. Kaksi viimestä tenttikysymystä sattuivat olemaan enemmän kuin laajat ja en oikein tiennyt mitä opettajat niillä taas halusivat. Ilmeisesti yhteensä vähintää 100 sivua käsinkirjoitettua tekstiä... Nyt vaan pitää enää jännittää pääsinkö läpi vai odottaako uusinta. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.


Mutta jos sitten niihin kynsiin? Mun kynsiepisodi alkaa toivoakseni olla päättynyt, sillä nyt päätin viilata kynnet kokonaan lyhyiksi. En edes muista millon olisivat näin lyhkäiset olleet, mutta oikeastaan mua ei edes harmita. Kerrankin ovat edes suunnilleen yhtä pitkiä, tai tässä tapauksessa lyhyitä. Ja siitähän ne jälleen kasvaa :) Ja jostain syystä kynsien viilauksen myötä kasvoi lakkausinto. Mua on kovasti masentanut nuo muotopuoliset nysät, jotka onneksi ovat jo hieman kasvaneetkin ja siten olen saanut hieman jo viilaa näytettyä niille. Nyt sormenpää ei enää vilku kovin pahasti vapaankasvun peittäessä sen. Hurraa!

Mun teki mieli lakata kynnet ehdottomasti pinkillä. Ja jälleen ongelmaksi muodostui se, etten osannut valita lakkoja. Tai osasin, sillä valinta oli helppo: Essie - Lights, OPI - Hey Baby ja OPI - Kiss Me I'm Brazilian.
Ja voitte varmaan arvata miten tässä sitten jälleen kävi?
Oi kyllä, päädyin sutimaan kynsille kaikkia kolmea lakkaa! Pikkurilleissä on Brassia, Hey Baby valtasi etu- ja keskisormien kynnet ja Lights sai luvan asettua nimettömään ja peukaloon. Tosin alleen se sai kaksi kerrosta Ginan valkoista. Kaikkia pinkkejä lakkoja on kynsillä kaksi kerrosta. OPIn kohdalla kerros olisi näissä töpöissä saattanut riittää, mutta vanhasta tottumuksesta huitelin menemään kaksi kerrosta.


Koristeluissa mulla meinasi lähteä ihan lapasesta, kun tartuin OPIn I Snow You Love Me -hologlitterpläjäykseen. Jossain vaiheessa huomasin kuorruttavani nimetöntä glittereillä. Tai oikeastaan huomasin siinä vaiheessa, kun glittereitä oli jo melkein puolessa välin kynttä. Sitten tulin järkiini, joten kyseisestä kynnestä lähtivät lakkaukset kiireellä pois ja tein kynnen uudelleen. Tällä kertaa pysyin maltillisena koristelujen suhteen ja laitoin jokaiseen kynteen vain yhden glitterin!

Melkoisen pirteä tästä lakkauksesta tuli, mutta sepäs ei haittaa mitään :) Jos joku olisi vielä reilu vuosi sitten tullut sanomaan, että rakastan pinkkiä kynsilakkaa ylipäätään ja etenkin myös omilla kynsilläni, olisin nauranut. Mä en oo koskaan pitänyt vaaleanpunaisesta tai pinkistä lapsuuden jälkeen. Johtuu varmaan niistä vaaleanpunaisista seinistä, jotka mulla oli yli kymmenen vuotta. Sain todennäköisesti vaaleanpunaisähkyn aikanaan, kun samoja seiniä tuijottelin lukioon saakka. Nyt tyydyn kuitenkin hymisemään onnellisena, koska onhan pinkki nyt vallan pirteä ja upea väri! Se vanhojen seinieni sävyinen hailakka vaaleanpunainen ei kyllä vieläkään iske kovin hirveästi. Mieli halajaa kynsille nyt värejä, kun jonkin aikaa kuljin ruskeassa lakkauksessa ilman koristeluja..


Loppuun mun on aivan pakko hehkuttaa teille mun pääsiäislöydöstä:
Sokoksen alelaarissa majaili OPIn You Don't Know Jacques! Parastahan tässä oli se, että tää mun jo pidempään himoitsema lakka oli -70% alelapulla varustettuna. Voitte varmaan arvata, etten sen suuremmin miettinyt lakan ostamista? Ystävä hieman ihmetteli mun onnellisuutta yhdestä kynsilakasta... Oon kerran aiemminkin törmänny Jacquesiin Sokoksen alelaarilla, mutta jostain syystä jätin sen silloin ostamatta. Ja seuraavana päivänä se oli tietenkin jo mennyt. Siitä asti asia on mua harmittanut, joten nyt viimein sain Jacquesin kotiuttaa ♥

Käyttämäni lakat:
Essie - First Base
Essie - Lights
Gina Tricot - White
OPI - Hey Baby
OPI - Kiss Me I'm Brazilian *
OPI - I Snow You Love Me
Seche Vite


CesarsShopin lahjoittama Kiss Me I'm Brazilian on saatu kynsimiitistä.

***
Postauksen linkit on ihan vaan teitä varten, en hyödy niiden klikkailusta millään tavalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti