6. joulukuuta 2014

Marbling / #ABLECAW14

Hyvää itsenäisyyspäivää! ♥

Olin muutaman koulukaverin kanssa Tukholman risteilyllä 23.-25.11. ja samaan aikaan laivalla oli LOBin opiskelijaristeily, joka oli syy meidänkin reissulle. Risteilyn teemana oli supersankarit, josta en innostunut lakkauksta suunnitellessani. Päädyin tovin pohdiskeltuani valitsemaan risteilylle soveltuvan lakkauksen eli tein seilorit.

2014-11-23.1

Koska #ablecaw14 -haaste laahaa jäljessä päätin yhdistää kynnet yhteen tekemättä olevista teemoista: marmorointiin. Vesimarmorointia olen kokeillut muutamia kertoja ja se on tekniikka, jonka haluaisin osata. Kuitenkin marmorointi valitettavasti on niitä tekniikkoja, jotka vaativat oikean kuun vaiheen, planeettojen liikkeen, tietyt tähtikuviot, loistavalla tuulella olevat kynsijumalat, roppakaupalla onnea ja hyvää tuuria ja vielä enemmän hermoja. Lisäksi vesimarmorointiin vaikuttavat vuorokauden aika, veden laatu ja lämpö, vuodenaika, lakkaajan vireystila, lakkojen laatu ja noin 5 miljoonaa muuta oikukasta asiaa.... Ei siis millään tavalla ole kyse helposta, nopeasta ja siististä tavasta koristella kynnet. Vesimarmoroinnin kiistaton kuningatar on oikeutetusti kynsisirkuksen Kaisa, jonka marmorointi taitoja me tavalliset kuolevaiset voidaan vain hämmästellä kateellisina. Kaisan tekemänä marmorointi näyttää aina niin helpolle, mutta yritäpäs itse. Vesimarmoroinnin loputtua lakkaa on vähintään kyynärpäihin saakka, sotku on aivan jäätävä vähintään metrin säteellä lakkauspaikasta, kymmeniä vanulappuja ja vielä useampia pumpulipuikkoja ja hammastikkuja on kasassa pitkin poikin, ihoteippiä tai Peel Offia on kulunut paljon (ja silti ikinä ei suojaus ole tarpeeksi kattavaa.....), elämästä on hukattu tunteja ja hermotkin sanoneet hyvästi heti alku metreillä. Puhumattakaan siitä valtavasta määrästä kynsilakkaa, joka haaskaantuu yrittäessä saada lakkoja leviämään veteen tai kuvioiden epäonnistuessa...

IMG_0187.1

Tästä kaikesta huolimatta päätin ryhtyä marmoroimaan kynsiäni, koska halusin. Tosin vihasin itseäni jo siinä vaiheessa, kun kasasin tarvikkeita keittiön pöydälle. Yleensä onnistun levittämään lakat vesikippoon ja saamaan muutamien yritysten jälkeen itseäni miellyttäviä kuvioitakin veden pinnalle. Sitten alkaa ongelmat. Se kivalle kupissa näyttänyt kuvio ei tulekaan kynnelle, vaan käsivarteen tai jonnekin muualle minne ei pitäisi. Tästä johtuen kynsille tulee vain jotain epämääräistä rävellystä, joka ei muistuta ollenkaan sitä mitä piti. Tällä kertaa ongelmat alkoivat jo aikaisemmin, sillä lakat lopettivat leviämisen muutaman kerroksen jälkeen. Yleensä sain kippoon 2-4 onnistunutta rinkulaa ja sitten tuli stoppi. Ei auttanut puhaltaminen, koska silloin lakka kuivui. Kipon naputteleminen levitti lakkarinkuloita puolikkaan millin, hyvällä tuurilla. Lopulta sitten sain lakat leviämään, kun aloin töniä pöytää. Kyllä. Pöytää. Tönin ja tuupin, jotta saisin edes muutamia rinkuloita kuppiin ja siten mahdollisuuden yrittää marmorointia. Valitsin väreiksi sinisen sävyjä höystettynä vihertävällä, sillä tavoittelin marmoroinnilla vesimäistä kuviointia. Päätin jo heti alussa, että en marmoroi kaikkia kymmentä kynttä oman henkisen hyvinvointini turvaamiseksi. Siitä huolimatta marmoroinnissani oli neljä kynttä liikaa.

IMG_0193.2

Käytin useiden kokeilujen jälkeen lopulta seuraavia lakkoja:
OPI - I Saw...U Saw...We Saw....Warsaw...
OPI - Fly
Kiko - 386
Color Club - Bright Night

IMG_0200.1

Etusormi ja pikkurilli saivat ensin pohjalle kerroksen Kikon lakkaa 386. Sitten kaivelin edellisenä päivänä posteljoonin toimittamat kynsivinyylit esiin, jotta voisin ensimmäistä kertaa ikinä tehdä läheisempää tuttavuutta näihin paljon puhuttuihin kynsiteipin korvaajiin. Kaksi vinyyliä per kynsi ja päälle kerros Kikon 429 -lakkaa. Ja olihan ne vinyylit helpot! Aivan mahtavaa, tahdon lisää.

Keskisormeen kokeilin L´Oréalin Jeans Effect -sarjan lakkaa Indigo Classique. Kyseessä on mattainen tekstuuri, joka ei jätä kovin voimakasta tekstuuripintaa kynnelle. Lakka on paksuhkoa, helposti levittyvää ja peittävää. Laitoin kaksi kerrosta, koska en tunnusta yhdellä kerroksella peittäviä lakkoja olevan olemassakaan. Omista kynsistä tekstuuripinta myös kului olemattomaksi muutamassa päivässä. Yritin leimata keskelle keskisormea ruorin, mutta totesin tämän täysin mahdottomaksi tehtäväksi. Leiman kohdistaminen kynnen keskelle on aivan yhtä mahdotonta kuin vesimarmorointikin. En edes laskenut miten monesti jouduin pyykäisemään vinksalleen leimatun ruorin pois ja yrittämään uudelleen........ Leima on muuten MoYou Londonin Sailor-laatasta 01 ja lakkana tuttu ja turvallinen Dependin hopea. Olin jälleen kerran valmis kippaamaan kynsitarvikkeeni keskelle Saharaa. Pitikin mennä yhdistämään samoihin kynsiin sekä vesimarmorointi että leiman kohdistaminen kynnelle. Ainoastaan matkan Saharaan esti edessä ollut risteily sekä se pieni fakta, että tykkäsin näistä kynsistä! Mitä sitten jos ruori on vähän vinossa? Sitä paitsi meren käynti oli tällä kertaa molempiin suuntiin aivan järkyttävää, joten vino ruori sopi teemaan! Noh, ainakin olis voinut sopia. Kynnet viimeistelin lisäämällä kolme kristallistrassia jokaiseen marmoroituun kynteen.

Miten moni teistä haluaisi oppia marmoroinnin jalon taidon, vai osaatteko jo? 

IMG_0201.1

Käyttämäni lakat:
Essie - First Base
OPI - I Saw...U Saw...We Saw....Warsaw...
OPI - Fly
Kiko - 386
Kiko 429
Color Club - Bright Night
L´Oréal - Indigo Classique
Depend - 223
HK Girl

4 kommenttia:

  1. Marmoroitu kynsi on todella, todella upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♡ Mä niin tykkäisin marmoroida, mutta se touhu on ihan järjetöntä! :DD

      Poista
  2. Vau, toi nimettömän vesimarmori on upee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tykkäsin kyllä itekin siitä ja peukusta, jossa suunnilleen samanlainen marmorointi. Miksei marmorointi voi olla suht siistiä, helppoa ja nopeaa? :D

      Poista