22. tammikuuta 2015

Muistan mummin tuoksun, 
mummin tekemän ruoan tuoksun. 
Maailman suurimman jääkaapin ja valtavan arkkupakastimen,
jotka molemmat kätkivät sisälleen valtavan määrän erilaisia herkkuja. 

Muistan valtavan saavillisen lettutaikinaa ja muurinpohjaletut,
kesäiset letunsyöntikilpailut, jolloin saatoimme syödä kymmenenkin muurinpohjalettua, 
kunnes vatsaan ei enää mahtunut muruakaan. 
Muistan mummin mansikkahillon ja itse keittämän sekamehun. 

Löllöpullat, 
mustikka- ja rahkapiirakat,
mokkapalat ja ässät.
Italiansalaatin, 
parhaimmat lihapullat ja riisikanan,
karjalanpiirakat ja paljon muuta,
lista voisi jatkua loputtomiin. 

Muistan peltisen, kolmikerroksisen pikkuleipäpurkin, 
jossa oli aina pikkuleipiä odottamassa syöjää. 
Sisupastillit, joita mummilla oli aina rasiallinen 
ja joita lapsena kävimme salaa napsimassa. 

Muistan, kuinka mummi opetti meitä leipomaan.
Mummi osasi ulkoa kymmeniä ja taas kymmeniä reseptejä, 
koskaan en nähnyt mummin käyttävän ohjetta apunaan,
silti reseptejä oli laatikollinen, enemmänkin.



Muistan puutarhan kukkineen, 
marjapensaat ja kasvimaan, 
joita yhdessä mummin kanssa kastelimme.

Muistan saunan lämmityksen ja
talviset pyörähtelyt kylmässä lumihangessa ukin ja mummin takapihalla.
Sen miten mukava oli juosta takaisin saunaan pyörähdettyä hangessa.

Muistan mummin jatkuvan hyräilyn,johon oli niin ihana herätä. 
Muistan myös iltasadut rinsseistä ja rinsessoista
ja mummin lukemassa meille Kaksitoista lahjaa joulupukille -kirjaa,
joka vuosien saatossa rispaantui. 

Muistan retket läheiselle uimarannalle, 
mummi oli aina ensimmäisenä vedessä.

Muistan valkoisen kypärän ja polkupyörän, 
jolla mummi polki kaupungin läpi luoksemme aina kun tarvitsimme hoivaa. 
Muistan miten mummi saapui pihaan hymyillen, 
vaikka oli juuri polkenut pitkän matkan. 



Yksin hän valmisti jouluruoat alusta saakka koko suvulle, 
pyytämättä koskaan apua.
Yksin hän leipoi tarjoilut niin kastejuhliin, rippijuhliin kuin ylioppilasjuhliinkin, 
vaikka vieraita saattoi olla kutsuttuna yli sata.
Miten mummi ehtikään aina tekemään kaiken?
Kaikki tuntui tapahtuvan kuin itsestään.

Mummi osasi myös neuloa ja lapsena ja nuorena saimmekin useat villasukat ja lapaset.
Mummi jopa neuloi villasukat puolestani ala-asteella ja teki sukkiin tahallaan virheitä, 
jotta ne näyttäisivät kuudesluokkalaisen neulomalta.

Mummi ei koskaan ollut vihainen,
ei suuttunut meille mistään, vaan nauroi tempuillemme ja oli aina kärsivällinen.
Ei koskaan korottanut ääntään huutaakseen meille,
vaan oli aina valmis auttamaan ja opastamaan. 

Mummin kanssa oli aina turvallista olla, 
hänen läsnäolonsa loi itselle rauhallisen olon,
kaikki oli aina hyvin.

Mummi ajatteli aina muiden parasta, 
ei koskaan nostanut itseään ja omia tarpeitaan etusijalle.
Teki paljon vapaaehtoistyötä vielä eläkepäivinäänkin auttaakseen muita.
Mummi oli lämminsydäminen ja vilpitön, 
kertakaikkisesti aito ja hyvä ihminen,
todellinen supermummi. 

Ikävä tulee aina olemaan, mutta muistot ovat ikuiset.
Lukuisat muistot lapsuudesta säilyvät ja muistoissa mummi elää.
Niissä muistoissa mummi nauraa ja hymyilee, 
odottaa ikkunan takana vilkuttamassa, kun autolla kaarramme pihaan,
leipoo ja tanssii kanssamme.
Muistoissa voimme palata aikaan ennen mummin sairautta, 
niihin aikoihin, joista rakkaimmat lapsuusmuistot ovat syntyneet.

Parempaa mummia on vaikea löytää, sillä meidän oli täydellinen.
Kiitos mummi! 
31.3.1935-9.1.2015



* * * * *
Kynnet on tehty rakkaan mummini muistolle, joten valitsin mummin lempivärin ja tietenkin kukkiaBlogissa on mummin poismenon jälkeen ollut hiljaista ja tulee varmaan olemaan vielä helmikuun alkuun saakka, kunnes hautajaiset on pidetty. Tällä hetkellä kynnet eivät ole olleet päällimmäisenä mielessä, sillä on niin paljon muita hoidettavia ja mietittäviä asioita. Nää kynnet on muutamaan viikkoon ensimmäiset lakkaamani ja koristelemani. Itseasiassa tuntuu, että aikaa ois kulunut paljon enemmän kuin pari viikkoa. Niin kuin Miljalle sanoin "onpas outoa kun kynnet on laitettu" ja johon pienen hiljaisuuden jälkeen lisäsin "....ja vielä oudompaa sanoa noin". Tässä muutaman viikon aikana oon siis kulkenut joko rispaantuneilla lakkauksilla tai pelkällä aluslakalla. Kerran sentään lakkasin kynnet yksivärisesti. 

Lakkoina nimettömässä ja peukalossa piCture pOlishin Fool's Gold, muissa saman merkin Cyan. Koristeina decalit ja kukkien keskelle ongittu kultaiset glitterit jostain Seppälän glitterlakasta. 

8 kommenttia:

  1. Nätit kynnet ja otan osaa

    VastaaPoista
  2. Olipas ihanasti kirjoitettu. Mulla on usein Pappaa ikävä. Papan poismenosta on 10v aikaa. Hän asui meidän kanssa ja oli kivaa tulla koulustakin kotiin, kun Pappa oli vastassa.

    VastaaPoista
  3. Lämmin osaanotto! <3 Ei me täältä ruudun takaa mihinkään karata... <3

    VastaaPoista